Minun tarinani
Elämä ohjaa aina oikeaan suuntaan, jos vain on avoin ohjaukselle eikä vastusta sitä.
On vaikeaa kirjoittaa tätä tekstiä, sillä on vaikeaa yrittää tiivistää itseään lauseisiin. On vaikeaa yrittää paketoida elämäänsä johdonmukaisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, jossa olisi helposti hahmotettava alku, keskikohta ja loppu. On vaikeaa osoittaa tarkasti, missä kohtaa tapahtui se suurin käänne, jolloin kaikki muuttui.
Sitähän ihminen meissä usein toivoo — että elämä olisi jotain, jonka voisi mahduttaa kauniisti viikattuna laatikkoon ja laittaa nimilapun päälle.
Todellisuudessa kaikki on paljon monimutkaisempaa ja sekavampaa. Muutokset tapahtuvat limittäin. Ne kietoutuvat toisiinsa niin, ettei lopulta enää erota, missä kohtaa toinen alkoi ja missä jokin toinen päättyi. Täysin sattumanvaraiselta ja mitättömältä vaikuttava yksityiskohta onkin jälkikäteen katsottuna käynnistänyt jotain valtavaa.
Ja silti, jollain ihmeen kaupalla, kaikki tuntuu lopulta etenevän suuren suunnitelman mukaisesti. On kuin joku tai jokin olisi ennakoinut, mihin suuntaan haparoivat askeleeni minua vievät. Kuva on ollut olemassa jo kauan ennen minua, minun tehtäväni on yhdistää pisteet toisiinsa.
Vasta ajan myötä olen voinut ymmärtää, että silloinkin kun olin aivan hukassa, olin aivan oikeassa paikassa. Vaikka olisin vastaisuudessakin hukassa, olisin silti oikeassa paikassa. Sen kaiken sanallistaminen vain on niin kovin hankalaa, sillä kaikesta loogisuudestaan huolimatta niin valtavan mystinen, käsittämätön ja ihmeellinen elämä lopulta on.
Aina en ole luottanut elämän ohjaukseen samalla tavalla.
Vaikka teininä kapinoin voimakkaastikin yhteiskunnan normeja vastaan, jollain kummallisella tavalla päädyin silti nuorena aikuisena kulkemaan niitä tavanomaisia reittejä pitkin. Kävin yliopiston, juhlin, matkustelin ja tutustuin ihmisiin. Valmistuin opettajaksi, menin töihin, hankin harrastuksia, elin hyvää elämää. Samalla yritin hiljentää sisäisen tyytymättömyyteni, joka sanoi, ettei tämä kerta kaikkiaan toimi. Vaihdoin työpaikkoja, kokeilin eri rooleja ja tehtäviä. Ääni sisälläni vain voimistui: näin ei voinut jatkua.
En muista tarkalleen, milloin minussa oli herännyt voimakas tarve löytää kutsumukseni ja halu elää tavanomaisesta poikkeavaa elämää. Jossain kohtaa havahduin siihen, kuinka vastentahtoiselta ja pinnalliselta kaikki arkinen tuntui. Kaipasin jotain suurempaa, kaipasin jotain syvempää. Janosin vapautta. Halusin saada aikaan jotain merkityksellistä ja löytää paikkani maailmassa. Halusin löytää vastauksia elämän suuriin kysymyksiin: Mistä olimme tulossa ja mihin olimme menossa? Oliko ihmisyydellä muutakin tarkoitusta kuin tienata ja tuhlata rahaa? Oliko olemassa muunkinlainen tapa elää kuin se, mihin ympäröivä yhteiskunta kannusti?
Aloin etsiä vastauksia kysymyksiini joogafilosofiasta ja muinaisista viisausperinteistä. Samoihin aikoihin läheisteni poismenon myötä elämän henkinen ulottuvuus alkoi vähä vähältä avautua minulle. Yritin yhä pitää kiinni totutusta ja löytää kutsumukseni sosiaalisesti hyväksyttyjen raamien sisältä. Kehoni oli kuitenkin toista mieltä. Se alkoi oireilla niin voimakkaasti, että minun oli lopulta pakko irrottautua tutusta ja turvallisesta, pysähtyä ja kääntää katseeni kohti sisintäni. Sielullani oli minulle asiaa, enkä voinut enää sulkea korviani siltä.
Kouluttauduin uudelleen, ensin joogaopettajaksi, sitten ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Löysin jälleen lapsuuden aikaisen uteliaisuuteni ja tiedonjanoni maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan. Ahmin tietoa ja muiden kokemuksia, opiskelin NLP:tä ja energiahoitamista. Löysin luonnosta lepopaikkani. Elvytin yhteyteni puihin, kiviin ja metsän eläimiin. Linnuista tuli minulle tärkeitä opastajia.
Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin kuunnella kehoani. Hoivasin itseäni ja parantelin kaikkea sitä, mitä en ollut aiemmin kyennyt kohtaamaan. Purin vaikeita tunnekokemuksiani ja haitallisia alitajuisia uskomuksiani. Vaikeat terveydelliset haasteeni saivat minut kiinnostumaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kokeilin itse itseeni lukemattomia erilaisia menetelmiä kehon, mielen ja sielun tasapainon palauttamiseksi. Samalla herättelin syvälle haudattua herkkyyttäni ja luovuuttani, jonka olin kieltänyt itseltäni.
Pikkuhiljaa henkinen ja fyysinen todellisuus alkoivat nivoutua yhteen, ja elämä kokonaisuudessaan alkoi ensimmäistä kertaa koskaan käydä järkeen. Selväaistini terävöityivät. Aloin saada ohjausta henkioppailtani ja unieni kautta. Tunsin kulkevani koko ajan lähemmäs autenttista itseäni ja todellista kutsumustani.
Otti kuitenkin vielä aikansa, ennen kuin olin valmis näkemään, kuinka kutsumukseni oli ollut koko ajan lähempänä kuin olin luullut. Kuinka olin toteuttanut sitä silloinkin, kun luulin olevani siitä niin kaukana kuin mahdollista. Kuinka kaikki aiemmat kokemukseni olivat valmistelleet minua siihen, lisänneet ymmärrystäni ja hioneet taitojani.
Aloin hahmottaa senkin, kuinka tarpeellista minulle oli nuorempana ollut elää suorittavaa, tavanomaista arkea. Ymmärtääkseen elämän taianomaisuus voi olla tarpeen kokea se, kun taianomaisuus on elämästä kaukana. Nykyisin päiväni ovat samaan aikaan hyvinkin tavanomaisia, mutta tekemisen sävy on aivan toisenlainen kuin aiemmin.
Oppimani, kokemani ja kaiken tekemäni sisäisen työn myötä haluan nyt tarjota sinulle niitä työkaluja, jotka ovat auttaneet minua omalla henkisellä polullani. Haluan tarjota tukea, jota itse olisin kaivannut silloin, kun koin olevani aivan eksyksissä.
Haluan muistuttaa, ettet ole väärässä, jos sinun on vaikea sopeutua annettuihin raameihin. Ettet ole hullu, jos sisäinen äänesi kertoo, että sinulla on jokin suurempikin tarkoitus. Ettei sinun tarvitse tyytyä, jos tunnet, että sinusta on muuhunkin. Että elämä on muutakin kuin se, minkä voimme paljailla silmillä nähdä.
Kutsumukseni on saada sinut löytämään jälleen yhteyden itseesi, ympäröivään luontoon ja maailmankaikkeuteen.
Kutsumukseni on auttaa sinua parantamaan menneisyyden haavasi, hyväksymään itsesi eri puolet ja rakastamaan itseäsi ehdoitta.
Kutsumukseni on saada sinut näkemään ainutlaatuiset lahjasi, jotka on tarkoitettu hyödynnettäväksi itsesi ja muiden hyväksi.
Kutsumukseni on saada sinut luottamaan sisäiseen viisauteesi ja maailmankaikkeuden kannatteluun.
Kutsumukseni on auttaa sinua vapauttamaan itsesi ja seuraamaan todellista sielun kutsumustasi.
Tämän haastavan, usein kivikkoisen ja silti niin kovin palkitsevan polun olen itse kulkenut. Samaan aikaan tiedän, etten itsekään ole vielä perillä. Elämä jatkaa avautumistaan ja minä jatkuvasti sen mukana.
Rakkaudella,
Tiia
Tietoja minusta
Ikä: 35
Asuinpaikka: Helsinki
Aurinkomerkki: Kaksonen
Nouseva merkki: Neitsyt
Kuumerkki: Leijona
Intohimoni: kokonaisvaltainen hyvinvointi, energiatyöskentely, henkinen kasvu
Harrastukseni: luonnossa seikkaileminen, uuden oppiminen
Lempimusiikki: rap & hip hop
Lempituoksu: ruusu, sireeni, lime, koivu, appelsiini, laventeli, rosmariini
Vahvuuteni: puhuminen, kirjoittaminen, iloisuus, intuitiivisuus, ratkaisukeskeisyys
Viime vuosina olen hankkinut muun muassa seuraavanlaista koulutusta:
Fyysisen kehon, tunnekehon ja energiakehon hoito (Suomen Energiahoitajat: kurssit 1—3 ja jatko 1, 2024)
NLP Practitioner (Loisto-Johannat, 2023—2024)
LCF Life Coach® Master (Valmentamo, 2022—2023)
Yin joogan opettajakoulutus (Laura Heikkinen, 2022)
Flow joogan opettajakoulutus (Hima Happiness, 2021—2022)
Filosofian maisteri, pääaine suomen kieli, sivuaineet kirjallisuus, puheviestintä, opettajan pedagogiset opinnot, journalistiikka (Jyväskylän yliopisto, 2009—2015)
